Mielenhallinnasta

Jaoin eräällä foorumilla tarinani spekuloinnista ja huikeista voitoistani. Sain erittäin hyvän yksityisviestin asiaan liittyen. Viestissä pseudonyymi henkilö kannusti ensin tutkimaan syvällisemmin syitä spekulatiiviselle käytökselleni ja vasta sitten huolehtimaan tulevaisuuden sijoituskohteistani.

Hän sai minut ajattelemaan, mikä estää minua toistamasta spekulatiivista käytöstä? Entä jos saan sen kaipaamani markkinaromahduksen, pääsen myymään kiinteistörahastoni ja ostamaan halvalla osakkeita - pystynkö todella tässä tilanteessa olemaan indeksisijoittaja vai menenkö isolla betillä taas Bitcoiniin tai johonkin muuhun kohteeseen? 

Lienee todellisia riskejä, että pystyn vielä hassata tuon isolla riskillä voittamani varallisuuden pois. Minkä tuuli tuo sen tuuli vie. ETF:t sijoituskohteina ovat petollisia. Voit myydä ne yhdellä napin painalluksella. Pitkäjänteisessä sijoittamisessa pitäisi pysyä suunnitelmassa vuosikymmeniä. Olenko aliarvioinut kykyni pysymä poissa spekulatiivisesta käytöksestä?

Moni lappaa rahaa osakkeisiin niin paljon, kuin vain pystyy. Ja moni käyttää sijoitusvelkaa. Sijoittamisen suosio on ennätyslukemissa. Indikaattorit huutaa teknokuplan tasolla. En usko, että tuo tulee päättymään hyvin. Vaikka olisin oikeassa, pystynkö kuitenkaan hyötymään siitä?

Tämän henkilön kommentti sai minut arvostamaan nykyistä tilannettani. Olen sijoittanut kohteeseen, jolla on varsin perusteltu todennäköisyys tuottaa 7 % tavoitetuottoaan sijoittajille, tosin tuosta menee vielä verot tuotto-osuuksista. En pysty myydä hetken mielijohteesta tätä sijoituskohdetta. Myyntitoimeksiannon toteutuminen kestää 3-6 kuukautta. Tätä ei niin vaan myydä. Siksi varmaan olenkin pystynyt pitämään sitä jo 6 kuukautta, toisin kuin aikaisempia ETF sijoitustrategioitani kryptovoittojen jälkeen.

Kommentti sai minut myös miettimään uudelta kannalta omaa tilannetta. Kaikki ovat yksilöitä ja heillä on omat ongelmansa. Pitääkö minun asettua siihen samaan muottiin, kuin kaikki muut? Eli asuntovelat maksimiin, osakesijoitukset maksimiin ja FIRE tavoitteena? Olisiko minun tilanteessa vanhan kansan viisaus parempi, eli maksaa ensin velat pois? Kaikista turvallisin paikka upeille voittorahoilleni olisi oman Helsingin kantakaupungissa sijaitsevan asuntolainan maksu. Se näkyisi saman tien omassa arjessa, kun kuukausittaiset kulut laskisivat. Olisin puolimatkassa taloudellista riippumattomuuta. Jos ei tarvitse lyhentää lainaa, voisi downshiftata töissä ja tämä sijoitus "seiniin" näkyisi välittömäsit omassa elämässä. Tietysti tätä vastaan neuvovat about kaikki nykyiset sijoittajat. Vain vanhat boomerit maksaisivat lainan pois. Varsinkin näillä koroilla, sehän olisi idoottimaista!

Kommentti nöyrrytti minua hyvällä tavalla pohtimaan itseäni kriittisesti. Minä varmaan hyötyisin palvelusta, joka estäisi sijoitusten myynnin esimerkiksi 6 tai 12 kuukauden mietintäaikaa ennen. Tälläinen palvelu olisi järjetöntä välittäjälle, sillä hehän haluavat maksimoida treidauksen ja kulut.

Minulle on vaikeaa valita joku asia ja pysyä siinä, sillä omia valintoja alkaa aina katumaan. Aina tulee myös uutta tietoa ja uutta oppia. Mitä jos toinen olisikin ollut parempi? Tarvitsen jonkun tavan, joka pakottaa minut pysymään valinnassani. Avioliitto oli hyvä kumppanin kanssa, koska se on saanut minut vain hyväksymään valintani ja olen pystynyt hillitsemään jatkuvan "parantamisen" ja "fomon" myös parisuhdemarkkinoilla, mikä oli aikaisemman seurusteluhistoriani teema. Se on johtanut myös rauhaan ja onnellisuuteen. Samanlainen järjestely pitäisi toimia sijoituksillekin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miten kymmenkertaistin varallisuuteni 12 kuukaudessa ja miten melkein tuhosin sen

Yksinkertaistettu vai kuluoptimoitu salkku?

FIRE tavoitteeni, miksi tavoittelen ja miten aion päästä siihen